perjantai 20. tammikuuta 2017

London Eye ja kumppanit


Tosiaan, päästiin hyvissä ajoin lauantaiaamupäivänä liikenteeseen. Oli varattu liput London Eyehin heti kun se aukeaisi. Miellä oli hyvin aikaa, joten päätettiin käveleksiä kohteeseen. Minusta muutenkin reissussa kannattaa kävellä mahdollisimman paljon - näkee enemmän.




Kovin oli hiljaista kaupungilla! Starbucks tuli vastaan ja tuumattiin, että chai latte soijamaidolla voisi tehdä kivan säväyksen.



Ja tekihän se!


Westmister Abbeyhän se siinä. Alkoi väkeäkin tulla vastaan turistilaumojen muodossa.


Big Ben!


Siellä häämöttää. Meillä oli varaus kymmeneksi ja niin kuin tarkkasilmäiset ovat saattaneet havaita, oltiin vähän etuajassa. Pyörä kuitenkin jo pyöri ja päästiin toki kyytiin (lipuillamme mukavasti jonon ohi).








Hyvät oli näkymät ja lämmin muukin kuin tunnelma. 

Hommaan kuului myös kiva, lyhyt 4D-elokuvapläjäys, jossa mm. lunta sateli katsojien päälle. (Siis ei tuolla pyörässä vaan erillisessä teatterissa siinä vieressä :))


Vahanukkeja

Elämyksien jälkeen jatkettiin matkaa Thamesin viertä pitkin.







Tuo paikka oli täynnä skeittaajia iltapäivällä (tuohon aikaan ilmeisesti vielä nukkumassa).


Alkoi vähän hiukomaan ja päädyttiin lounastamaan. Vai olikohan se enemmänkin aamiaistamaan, kun ei tainnut vielä olla lounasaika (soppaa oltaisiin haluttu).


Anneka valitteli avokadojen ja perunoiden raakuutta, mutta minulle ainakin maistui. Vegeannos huuhdottiin alas milläs muullakaan kuin Bulmers-siiderillä. Tai niinkuin täälläpäin on tapana sanoa: pullomerellä.


Koitin etsiä geokätköä. Ei löytynyt, mutta sen sijaan löytyi kiva vihreä pläntti yläilmoista.




Aurinkokin paisteli!


Milja soitteli. Meillä oli pian alkava muuan mielenkiintoinen aktiviteetti nimittäin!


Katolta päästiin näppärästi Waterloo-sillalle. 



Sieltä löytyi Waterloo Sunset - sentäs!


Sitten oli aika etsiä salaperäisen aktiviteetin aloituspiste. 

Siitä lisää ensi kerralla!

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Tyttöporukalla Lontooseen!

Jouluna 2015 saimme äidiltä hienon lahjan: tyttöjen shoppailureissu Lontoosen. Niinpä meikän Lontoon valloitus sai hauskasti jatkoa, kun muuan lokuisena perjantaina suuntasin töistä suoraan kentälle. Olinpas ekaa kertaa elämässäni Tegelissä niin ajoissa, että saatoin vetästä pastat ja viinit naamaan ennen portille siirtymistä.



Äiti ja Anneka lensivät tietysti suoraan Helsingistä. Sopivasti lentojemme laskeutumisen välillä oli vain jokunen hassu minuutti (ihan samalle kentällekin tultiin, viereisiin terminaaleihin :))

Ennakkoon buukattu taksi vei meidät majoituspaikkaan, joka sijaitsi ihan Victoria Stationin liepeillä. Kämppä oli perienglantilainen koti, jossa kaikki oli pientä ja sievää.


Yläkerrasta löytyi kaksi makuuhuonetta, olkkari ja kylppäri. 

Alakerrasta keittonurkka ja ruokailutila. 


Käväistiin ruokakaupassa ja iltapalaksi vähän jotain juustoa ja viiniä.


Tai minulle inkivääriolut, enhän saattanut vastustaa.



Vähän vielä seuraavan päivän suunnitelmia hiottiin ennen nukumaanmenoa.

Rupesi aika aikaisin heräilyttämään - ei tainnut olla kello kuuttakaan. No, sellaista se innostuneena tuppaa olemaan!


Nautittiin aamiaista ja laittauduttiin.


Vähän yläkerrastakin kuvia: 


Mun ja Annekan makkari. Meillä oli vain yksi tuplapeitto! Ihmeen hyvin kuitenkin selvittiin, haha. Huomatkaa kuinka tapetit ja verhot on samaa kuosia.


Äidin makuuhuone.


Ja siinä välissä olohuone.


Asunto ulkoapäin:


Ja niin lähdimme tutkimaan Lontoon raikasta aamupäivää.

To be continued...


perjantai 6. tammikuuta 2017

Kotiappäin


Kaksi viikkoa Jamaikan paratiisisaarella tuli täyteen ja koitti lähtöpäivän aamu. Ennätin käydä suorittamassa vielä viimeisen pulahduksen Karabianmereen.




Hei hei luksuselämä!


Heitin kamat kasaan ja kipaisin hakemassa kahviosta lounasteen ja purtavaa (oli hyvät sämpölöiset, kah kun en ollut aikaisemmin tullut oivaltaneeksi).

Töiden kautta kentälle.


Kentällä virkailija kävi kaikki tavarani läpi ja kysyi tuhat kysymystä, niin että melkein rupesi hermostuttamaan. Mm. miksi lennän Lontoon kautta enkä suoraan Saksaan - niin, hyvä kysymys! (Ilmeisesti moninkertaisesti halvempaa näin.) Läppäri piti avata ja hiusharja (hän kun luuli, että se on avattava ja sen sisällä jonkinsortin mani-pedisetti), mutta lopulta päästivät minun piinasta ja pois maasta, ha!

Ensimmäisen lentokenttäkaupan läpi kävellessäni katseeni osui sattumoisin tähän:


Hymähdin.

Koneeseen pääsyä odotellessani tuli vielä lentokenttäpoliisi jututtamaan. Ihan satuinnaisesta tarkastuksesta oli kysymys ja lähinnä halusi hiusväriäni tulla kehaisemaan. Kävipä ilmi, että yhteisiä tuttujakin löytyi.

Vihdoin viimein pääsin koneeseen. Laitoin Bonobon soimaan. Täältä tullaan Eurooppa!



Yölento oli kyseessä. Harmi vaan, etten saanut nukuttua: mahaa koski, ympärilläni olevat lapset huusivat (oli korvatulpat ja kunnon kuulokkeet - kuului silti!), tuoliani potkittiin ja viimeisenä niittinä olin erheessä viimeistellyt illalliseni mustalla teellä.


Aamu valkeni liian aikaisin (ihan oikeastikin, koska aikaero). 


Lontoossa minulla olikin semmoset seitsemisen tuntia lentojen välillä aikaa. 


Töttöröisenä kuin mikä, matkasin tutulla Gatwick Expressillä Victorialle. Sain otettua pari askelta Victoria Stationilla kun kiharrintyttö lähestyi minua ja kysyi haluisinko pari kiharaa. No mikäpäs siinä - olin ajatellutkin, että oispa aika ihanaa käydä kampaajalla.


Päädyin sitten ostamaan huippukihartimen huippuhintaan: about 120 euroa muistaakseni. Mutta puolustuksekseni mainittakoon, että oikeesti aivan mahtava väline, jollaisesta olen kyllä haaveillutkin.


Kävin heittämässä matkatavarani säilytykseen ja ostamassa infopisteestä punnan kalenterin, jota tutkailtuani päätin lähteä kävelemään kohti Hyde Parkia.



Pistaasijäätelö tarttui matkaan. 


Oli pakko käydä pötkölle ja ummistaa silmät ihan hetkeksi.



Mutta rupesi pelottamaan, että ihan oikeasti nukahdan siihen ja missaan lentoni, joten ylös hophop.




Vasemmanpuoleinen liikenne kyllä hämmensi. Ilman näitä opasteita ei välttämättä olisi selvinnyt.  Tuli kello sen verran, että oli aika lähteä takaisin Victorialle. Erinomaisista suunnistustaidoistani huolimatta käännyin jossain kohdin väärään suuntaan ja niinpä jouduinkin ottamaan juoksuaskeleita kun huoletti, että myöhästyn lennolta.


Joutui tosin pysähtymään, kun sattumalta matkani varrelle ostui Suomen suurlähetystö. Ihan vaan pari kuvaa nappaamaan.


Taksimatka Victorialta London City Airportille oli näinkin päin hitaahko, kiitos ilmeisen ainaisten ruuhkien. Edelleenkin stressasin, että mites miä nyt ehdin. Mutta hyvin ehdin: kyseessä todellakin pieni ja hyvin tehokas kenttä. Jouduin jopa odottelemaan muutaman minuutin ennen kuin lähtöselvitys aukesi.


Päivän aktiivisuuskin oli täyttynyt katuja tallatessa ja juostessa. 

Porttia ei paljastettu ennen kuin aika koitti.



Ja niin saavuin torstai-iltana koto-Berliiniin. Mikä mieletön reissu!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...