lauantai 18. helmikuuta 2017

Kattojen yllä


Tiistaina oli kotiinpaluupäivä, joskin lentomme ajoittuivat iltaan, joten ehdimme vielä pyörähtää mm. Sky Gardenissa.


Sisäänpääsy tähän mahtavaan näköalapaikkaan on ilmainen, mutta pitää varata netissä ennakkoon.









Maan tasalle palattuamme käytiin poimimassa vähän välipalaa ja suunnattiin kuuntelemaan Big Benin kellot vielä.

Asettauduttiin hyvälle paikalle kun älytön polkupyöräseurua kurvasi siihen ympärillemme. Hämmentävä hetki.


No, hivuttauduttiin siitä vähän syrjemmälle.



Loppupäivä meni shoppaillessa. Käveltiin Victoria Stationille, jossa myös paljon kauppoja. Pukinkonttiin löysivät tiensä mm. hienot housut ja lämpöiset sukat.


Pitsa-pasta-salaattipuffetista vielä murua rinnan alle ennen kuin lähdettiin metrolla kohti kenttää.


Eri terminaaleista lähtivät lentomme, mutta about samoihin aikoihin.



Minusta joka kentällä pitäisi olla tällaisia juomavesiautomaatteja!

Olin saanut tehtäväkseni kuluttaa loput punnat joululahjoihin, ja ihan hyvin missiosta selvisinkin: Yksi penni jäi.


Lontoo oli ihana! Ehdottomasti haluan toistekin vierailla, ehkäpä jonain kesänä. 

torstai 9. helmikuuta 2017

Päiväretki Brightoniin


Aikaisinheräämiskierre jatkui. Ehdin aamulla jopa kihartaa hiukseni, ennen kuin lähdettiin matkaan. Maanantai ei jotensakin alkanut parhaalla mahdollisella tavalla: muistaakseni aamiaisessani oli jotain vähä pielessä (ehkä yksinkeraisesti vaan söin liikaa / väärin) ja kun käytiin hakemassa matkateet, ei Starbucksin työtekijä ymmärtänyt mitä halusin (nöyryyttävää), joten jouduin toistamaan, ja siltikin sain väärän juoman. Noh, tulipahan ainakin halvemmaksi ja kevyemmäksi.

No, en antanut pienen vastoinkäymisen haitata päivää, vaikka vähän harmittikin. Maanantaiksi oltiin varattu junaliput Brightoniin! Gatwick Expressillä mentiin, eikä mennyt tuntiakaan per suunta.


Perille päästyämme käveltiin tietty heti pällistelemään rantaa ja pieriä.










Vähänkö olisin halunnut ostaa kotiinviemisiksi tuollaisen sarvikuononpään, jonka sieraimista nousee savua.







Tuli nälkä. Pierillä haisi rasva ja kala, mutta siitä vierestä löytyi ihan kivan oloinen paikka. Aikani menua tutkailtuani päädyin ottamaan camembert-karpalo sandwitchin ja jonkun ihanan talvisen kuuman maustejuoman.


Oh well, eiväthän he juomaani osanneet valmistaa, kun kuulemma vasta eilen oli tullut tämä lista. No, päädyttiin sitten tekemään minulle rommitoti. Herkullisen kuuloinen leipänikin osoittautui kylmäksi, kuivaksi pullaleiväksi, jossa oli margariinia ja valkohomejuustoa ja that's it. Itku tuli! Äiti ystävällisesti tarjosi hampurilaisestaan. Ei se liha siinä hetkessä niin pahalta maistunut. Juu, mutta tuota paikkaa en kyllä suosittele - ystävällinen mutta paska palvelu. Joka välissä hirveästi sai venailla ja lopulta itse mennä kysäisemään.


Päivä jatkui shoppailun merkeissä. Tai siis minä olin tsekannut että ostoskeskuksen vieressä olisi yksi riittävän iso geokätkö, jonne voisin käydä pudottamassa travelbugini.


Kätkö johdatti minut jonkin sortin hautausmaalle. Harmikseni vaan kätkön edustalle oli kokoontunut paikallinen juoppojjengi, joten se siitä sitten. Palasin takaisin ostoskeskukseen.


Heh :)


Ei tainnut kukaan löytää mitään ostettavaa. Huitaistiin lasilliset viiniä huiviin ennen paluujunan saapumista.


Ilmeisen englantilainen tapa, että laituri paljastetaan viime tingassa. Jengi odottaa aikatauluvalokyltin alla ja kun numero vihdoin paljastuu, seuraa kilpajuoksu oikealla laiturille.


Illaksi oli tehty varaus houkuttelevaan vegaani-kasvisravintolaan joka toimii mielenkiintoisella periaattella vaihtuvine kokkeineen. Omat juomat sinne saisi myös tullessaan tuoda.

Valitettavasti poppoomme oli päivän päätteeksi sen verran uupunut, että jouduttiin tuo skippaamaan, mutta ensi kerralla sitten! Sen sijaan lähdettiin äidin kanssa hakemaan illallistarpeet kaupasta.


Joku noissa mittasuhteissa oli hassusti - ovenkahva jossain polven kohdalla.

Ulos päästyämme hajosi kamerani! Oli jotenkin itsekseen auennut kamerapussissa. Siinä vaiheessa ei jaksanut enää edes itkeä. Mikä huonon mäihän päivä! No, onneksi oli pikkupullo punaviiniä taskussa. Ja hieno look, kiitos uusien kenkien.



Kävin noukkimassa yhden nanokätkön ihan siitä kulmilta. Löytyi! Samoin löytyi kivan fiini cocktailravintola UNI. Tai siis cocktaileja se mainosti, mutta taisikin olla enemmänkin japanilainen ravintola vaan.




Siellä ei saanut pelkästään juoda, joten otettiin syötäväksi pikkutofut ja -sushit. Ja olipas hyvää!




Kookoksiset chili-cocktailit. Tai tuliset kookoscocktailit.


Teimme ihanaa tofusalaattia, jota lautaselle lapatessani ihmettelin, miten salaatti niin kovin kahisee - onpa rapeaa vissiin! Mutta se olikin tuo muovinen krutonkipussukka... Höhö!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...