tiistai 22. marraskuuta 2016

Torstai on toivoa täynnä - pakoretki todellisuuteen


Torstaina töiden jälkeen teki mieli ottaa lunkisti. Vedin villasukat jalkaan (ilmastointi!), korkkasin bissen ja päivittelin blogia. Tilasin huonepalvelusta kasvispitsaa illalliseksi.




Pitsa oli aika pieni, mutta onneks olin ottanut salaattia ja kakkua kans. Niistä tuli sen verran mukava vireystila, että päätin lähteä tsekkaamaan resortin beach partyt.



Oli kokkokin! Melkein juhannus tuli mieleen. Join pari vodka ginger alea - kivaa vaihtelua rommipohjaisille drinksuille.


Hiekalla oli kiva tanssia. Oli aika hyvä fiilis. Mies tuli puhumaan mikkiin, että tänään on mahtava mahdollisuus päästä oikeisiin bileisiin ja nähdä sitä oikeaa Jamaikaa. Hotelli nimittäin järjestää shuttle bussin Margaritaville-nimiseen menomestaan ja takaisin. Tässä on minun tilaisuuteni, ajattelin!


Ehdin vielä käydä tsekkaamassa silent party -discon resortilla ennen kuin siinä yhdentoista aikoihin lähti kyyti. Lauantaiset bileet olivat menneet niin mönkään, etten todellakaan halunnut heittää tätä tilaisuutta hukkaan - väsytti seuraavana päivänä sitten kuinka paljon tahansa.


Matkaan tarttui hotellilta pari newyorkilaista tyttöä, ettei ihan yksin tarvinut olla liikenteessä.



Meidät pyydettiin johonkin - Smirnoffinkohan se oli - fotosessioon, josta palkinnoksi saatiin purkilliset haluamaamme boolia. Valitsin jotain ihanankuuloista lime-inkiväärijuttua, mutta se maistui ihan omenalta! Boo! Väärän möivät. No mutta, toi purnukka riittii hyvin loppuillaksi ja kotiinviemisiksikin xD

Oli porukkaa ja menoa. Just sen puolen Jamaikasta olin halunnutkin nähdä. Jes!



Mestasta löytyi kymmeniä vai peräti satoja erilaisia margaritoja (mistä nimi) ja varsin kivalta vaikutti kaikisnpuolin - varmaan päiväsaikaankin mukava ravintola.



Siinä mä seisoin keskellä katua, wohoo! Tasapainoa resortin eristykselle. Tuntui pirun virkistävältä!


Ystävällinen hotellin henkilökunnan edustaja heitti minut takaisin kämpille, kun missasin klo yhden bussin, enkä olisi viitsinyt jäädä venailemaan seuraavaa. Perusaikainen herätys kuitenkin aamulla.

Perjantai meni töissä omalla painollaan.


Tauolla söin jäätelön ja ulkona satoi vettä.


Viikonlopun viettoon päästyäni kävin huitasemassa huiviin muistaakseni lobster wasabi burgerin.


Skypetin biitsiltä armaani kanssa. 


Otin kylvyn ja kasvohoidon ja siirryin unten maille hyvissä ajoin.


Lauantai oli nimittäin retkipäivä!

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Auringonlaskun aikaan ja vähän sen jälkeenkin


Tiistain töiden jälkeisen ajan käytin biitsifiilistelyyn. 






Sielu hymyili. Ihanan levollinen ja tasapainoinen olo tarttui matkaan siitä hetkestä. 



Taivaalla leikki komeat värit kun liikehdin hymyssä suin illallista kohti. Matkalla bongasin pienenpienen liskon! Koitin ottaa kuvaa, mutta se oli ihan liian vikkelä. Piiloutui lähestyessäni.

Päädyin tällä kertaan meksikolaiseen ravintolaan, jossa minua tarjoili ihanan iloinen ja rempseä nainen - "oukkidoukki". Sain myös tähänasti parhaat sapuskat. Kasvislijanlla mentiin.


Alkuapalaksi paikallista papaijaa, palmunydintä ja kajottikurpitsaa kera korianteri-lime vinaigretten. Pääruuaksi kasvisenchiladas.


Iltaohjelma vaikutti lupaavalta!


Kävin tsekkaamassa sirkusshow'n. Karaokea en kuitenkaan jaksanut alkaa venailemaan, vaan läksin koisimaan.





Työpaikalta löytyi muuten suorastaan ilahduttava mehuvalikoima. Lemppariksi osoittautui june plum (nyt ei mitään käryä mikä tämä olisi suomeksi!? mutta pätevältä hedelmältä vaikuttaa!).


Tarjolla myös tosi hyvää inkivääriteetä.


Keskiviikkona jäin työpäivän jälkeen tanssitunnille. Täytyy sanoa, ettei nää suomalaiset lanteet oo oikein tehty dancehall-ketkusta varten, mutta hauskaa oli ja hiki tuli siinä parhaansa yrittäessä.


Ja tekikö vähän hyvää viikon lääsäyksen jälkeen liikkua. 


Tähän väliin erityismaininta hotellin aamiaissmoothieista. En tiedä mihin ne oli tehty (mitä muuta tuoreiden hedelmien lisäksi sisälsivätkään), mutta ihan taivaallisia, niin samettisia - ihan kun jäätelöä olisi juonut. Papaija taisi kohota ykkössuosikiksi.


Toinen maininta: hienossa hotellissahan ei tietenkään mitään käsipyyhepapereita ole, vaan yleisissäkin vessoissa kaunis keko pikkupyyhkeitä.


Torstaina minut vietiin lounaalle jerk chicken -mestaan, koska pitihän sitä nyt saada maistaa, että tietää mistä kyse.



Ihan kivat mausteet, mutta en mie kyllä totta puhuen tuosta kanasta niin piitannut. Koska no, se ei ole kasvis ja jotenkin vähän kuivaakin. Mutta kyl mie myöhemmin ostin ruokamarketista jerk -mausteseoksen  kotiinviemisiksi (just viikonloppuna muuten käytin sitä soijasuikaleiden maustamiseen - toimi!)


Sain rannekkeen ja olin että mitäs toi "mon" tarkoittaa. Kun olin luullut että yeah mon kirjotetaan ihan vaan "jaman", höhö :D

tiistai 15. marraskuuta 2016

Sunnuntaifiilistelyä ja maanantaimakustelua


Herättyäni kömmin aamiaiselle vetämään vähän hedelmiä, siemeniä ja kookoshiutaleita. Harmi vaan, ettei jugurtti ollut ihan niin hyvää kuin pakkaus antoi ymmärtää.


Päivä jatkui mukavasti mehubaarin keinussa, valkkasin alkoholittomien cocktailien listalta jotain limepitoista.


Lilluin altaassa. 


Ja meressä.


Bongasin mainion chillailupaikan.




Lounaaksi kävin huitaisemassa kasvispastat ja illallisen tilasin room servicestä, kun en jaksanut ehostautua illalliselle.


Kanaa ja kasviksia ja jälkkäriksi pala kakkua, of course!



Uusi työviikko, uudet lounasvaihtoehdot. 


Lähdettiin hakemaan sapuskaa suositulta seafood marketilta.




Valmisteilla lohileipä. Se oli kyllä hyvä! Etenkin kun pyysin extra jalapenot. 



Minulle esiteltiin myös pattiet. Rapsakat taskut eri täytteillä. Tuonnempana nautin soijapattyn työpaikan ruokalasta, ja olihan se kyllä hyvä (ja ihana että ylipäätänsä tuli joku kasvisvaihtoehto vastaan).


Huomasin, että jengi harrasti myös jonkin verran puuroja. Niitä veteli pahvimukeistaan. Itse en puuroilemaan ryhtynyt, vaikka esim. maapähkinäpuuro ihan metkalta kuulostaakin!


Jamaican kansallishedelmä ackee esiteltiin minulle. Valitettavasti ei tätäkään tullut maistettua, kun ei tullut vastaan Jamaikan kansallisruokaa Ackee and Saltfish enkä kokenut tarpeelliseksi sellaista lähteä metsästämäänkään. Muita käyttötapoja ei tullut esille. Mutta on kyllä metkan näköinen hedelmä! Ja raakana jopa kuolettavan myrkyllinen.



Töiden jälkeen vietin hetken ilta-auringossa kynnet lakaten, minkä jälkeen suunnistin jamaikalaiseen ravintolaan.


Rapukakkua alkupalaksi ja pääruuaksi papuja ja kasviksia. 


Ihan ookoo. 


Jälkkäriksi cosmopolitan ja Bob Marley -dokumentti ulkoilmas. 


Ainiin, viikonloppuna muuten poltin mojovan rakkulan reiteeni kun koitin silittää mekkoa päälläni (don't ask - oli oudonnäköinen rauta eikä lautaa huoneesta löytynyt). Mutta ei hätää, työpaikalta löytyi ihana oma hoitsumummeli. Olin vähän uimismahdollisuuksistani huolissani, mutta hän sanoi, että merivesi tekee hyvää, muuten palovammavoide ja sideharso auttaisivat paranemista.


On muuten vieläkin reilun parin kuukauden jälkeen jälki näkyvillä. Mutta sanoinkin, että se on matkamuisto - jamaikalainen tatska vähä niikö.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...